Nokkela nimi, mistä lienee viidakon kätköistä löydetty?

B: Joo, ennen soittelin nimellä Mystik, mutta Glenn (Physics) sanoi mulle että se ei oo kovin hyvä nimi. No kuuostaahan se kieltämättä aika saksalaiselta, joten muutin sen. Spottasin sen The Matrix – leffasta. Siinä on yksi äijä jonka nimi on suomennettu Fakiiri Kronblum, mutta englanniksi se oli Nestor Burma, siitä nimi.

Kerrotko hieman omasta taustastasi? Milloin, miksi ja miten?

B: Aloitin deejiinä joskus vuonna 97-98, Deejiihomma alkoi kiehtoa, kun kattelin sen ajan räppivideoita, ja viimeisen niitin sain kun Worldwidet alkoivat pyöriä Tavastialla Anonymousin ja Didierin toimesta. Ensimmäiset vuodet ostelin räppivinyylejä, mutta joskus 2000-luvun taitteessa eräs kaverini tutustutti mut Jungle-rytmeihin, ja oikeastaan siihen loppui räpin aktiivisoittelu. Opin mä skrätsäämään, paskasti.

Olet jo ehtinyt lisääntyäkin. Miten perheellinen jaksaa puskea vielä musiikin parissa?

B: Musiikkiin jää eritavalla aikaa, ennen kun aikaa oli enemmän, niin olis voinut kuvitella, että musiikkia olisi tullut tehtyä enemmän. Ehkä näin olikin, mutta sen jälkeen kun poikani syntyi olen pystynyt keskittymään musiikin kanssa häsläämisen ikäänkuin tehokkaammin: silloin kun on aikaa ruhtinaalliset 1-2h istua alas, niin sitä tulee myös tehtyä. Ideat on yleensä jo valmiina, ja biisit ikäänkuin rakentaa itse itsensä. Sanoisin että elän tällä hetkellä luovuuden “golden agea” Asiaan on varmasti vaikuttanut myös se, että baareissa ravaaminen on vähentynyt lähinnä keikkoihin missä itse soittaa.

Samalla voisit valottaa omaa tuottamistasi? Millä setupilla synnytät parhaat pomppubassolinjat?

B: Massive-softasyna, Cubase 5, Maschine groovestation, Imacci, Kore2-kontrolleri.  Myös ympäristö vaikuttaa, joten olen rakentanut itselleni kotiin studion, jonka akustiikkasuunnittelusta vastasi Imatran Voiman Fresh-o-Lexx. Mainitsinko jo Massiven?

Mitä mahtavia julkaisuja on tulossa vuonna 2011?

B: Tällä hetkellä en halua vielä puhua niistä koska kaikki on tässä bisneksessä aikalailla epävarmaa… Sen verran voin sanoa, että oma labeli on työn alla.

Miehellä on pitkähkön oloinen ura jo takana pääkaupunkiseudun junglistiaatteen lähettiläänä, milloin vaihdat viidakkokuosin trendikkäisiin dubstep-kenkiin?

B: Mitkä on dubstep-kengät?

Mitä mieltä yleensäkin olet tästä evoluutiosta (dnb->dubstep) Suomessa? Aikansa kutakin?

B: Alkuun en ollut Dubstepistä kovin innoissani, jotenkin tuntui että se musa ei koskaan “lähde”, vähän niinkuin noi lähi-Esson Mazdojen kuminpolttoyritykset… Nyt pikkuhiljaa Dubstep on alkanut ikäänkuin “avautua” ja olen oppinut tykkäämään siitä vähän. Itse en juurikaan sitä seteissäni soittele. Sen sijaan Drumstep (eli DnB-tempolla rullaava puolibiitti) on kyllä iskenyt aika hyvin. Mulla on yksi Drumstep-biisikin.

Mitä fiilistelet/hypistelet mieluiten: bittejä, vinyyliä vai lasinalusia?

B: Vinyyliä soittaisin kaikista mieluiten, mutta nykyään Biisit tuntuu olevan aikalailla kertakäyttökamaa, joten finyyli tulis aivan liian kalliiksi. CD:illä mennään tällä hetkellä, tein pikaisen tutustumiskäynnin Seraton parissa, mutta ei vaan ollut mun juttuni. Seuraava askel on toi täysin digitaalinen. Kontrolleripohjalta siis.

Olet liannut kätesi moniin eri bileisiin ja salaperäinen Helsinki Jungle Mafia on herännyt henkiin bileiden muodossa sekä Drum & Bass Conference on tänä vuonna neljättä kertaa. Mitä muuta mahtaa olla luvassa bilekansalle?

Sama homma jatkuu. Helsinki Jungle Mafia goes Darkside tulee tapahtumaan vielä monta kertaa, randomisti, kuten konseptiin kuuluu. Conference on  tällä kertaa ehkä parhaalla lineupilla tähän mennessä; paljon uusia kovia nimiä ja hyvä meininki! Uskoisin että kaikki tulevat bileet tulevat kulkemaan HJM-lipun alla, Vähän niinkuin Wu-Tang, pohjaorganisaatio sama, mutta sooloprojekteja joka suuntaan.

Lisäksi ensi vuoden puolella jonkinlainen Burma-Live, se kuinka laaja se tulee olemaan on vielä auki, mutta mahdollisesti liverumpali ja yks kaveri tekemässä pelkkiä skrätsejä.

Burma-Virus VIP by Dj Burma

Saha VS laavalamppu?

B: Ehdottomasti saga. Ostin just puukkosahan, moon mielestä sellanen pitää olla jokaisella miehellä.

Ilman paitaa VS paidan kanssa?

B: Riippuu siitä kuinka hikinen setti kyseessä, useimmiten tulee hiki, eli ilman paitaa.

Kultaketju VS Audi TT?

B: Mahtuuko Audi-TT:hen turvaistuin? varmaan kultaketju, sen voi aina myydä että saa muksulle Legoja.

Mikki VS MC?

B: Mikkiä käytän usein jos ei ole MC:tä boostaamassa. Itseäni en pidä MC:nä.

Varastohalli VS yökerho?

B: Molemmissa hyvät puolensa, yökerhossa tekniikka on valmiina, mutta varastohalleissa on aidompi reivi-fiilis!

Lisää aiheeseen liittyvää:

1. Videoreportaasi: Helsinki Jungle Mafia esittää: Physics, Burma, Muffler, Tes La Rok, 501.. @ Virgin Oil 27/8/11
2. Artistihaastattelussa DJ Meke
3. Mineral - Atmospheric Drum'n'bass: Free Track of The Week #11: Burma – Gringo

Photo (c) Jussi Punamäki

Miten on vuosi lähtenyt käyntiin? Miltä näyttää bilerintama Concussion-merkeissä? Paljonkin spektaakkeleja luvassa?

Kiireisesti. Concussionin merkeissä on niin kovia spektaakkeleja luvassa, että niitä joudutaan odottelemaan syksyyn asti. Jäsenillä on kuitenkin kauhansa mukana monessa keitoksessa, kuten esim. tulevissa Litku-bileissä sekä Love Hangoverissa. Verkkopuolellakin on suunnitteilla kaikenlaista spektaakkelia, kunhan saadaan viritelmät linjaan.

Kävitte myös hiljattain pyörähtämässä tarkastelemassa pääkaupunkiseudun junkkaskeneä. Mitä jäi käteen?

Erittäin hyvät fibat jäi käteen! Tuli tosiaan käytyä Defencen vieraana Helsingissä esittelemässä uusia bassoja paikallisille. Bileiden normaalista linjasta poiketen tarjoiltiin rumpujen ja bassojen lisäksi myös dubsteppiä ja muuta bassolurinaa, jonka tarkempia genremäärityksiä joutuu kysymään herra Stinks:ltä.

Mitä muuta, Concussion-show pyörii Nubreaks.com:ssa ja sähäätte laitteiston kanssa joka kerta? Koska opitte olemaan paikoillanne?

. Tämän suhteen pitää kyllä todeta, että viime aikoina järjestelyt on saatu hyvään järjestykseen, eikä mitään suurempia säätöjä ole ollut. Junkkaosuudessa ongelmat ovat lähinnä johtuneet allekirjoittaneen varhaisiän dementiasta. Nuppeja ja nappeja on setupissa sen verran runsaasti, että aina ei voi muistaa mikä toiminto minkäkin takaa löytyy.

Laitteiston puolestahan show on viime aikoina mennyt itseasiassa mukavasti eteenpäin monellakin tapaa. Jonkin aikaa sitten saatiin molempiin osioihin videopuoli taas mukaan, spiikkauspuolella ollaan saatu käyttöön parempaa tekniikkaa ja jotain samplejakin saadaan nykyään pudoteltua settien lomaan.

Eksklusiivinen kilpailu Kehdon lukijoille: Ilmaisliput 15.4.2011 Litku-bileisiin (Volume, Tampere) + 2 kpl Litku T-paitaa

Jaa setti Facebookiin ja kommentoi, miksi juuri sinä ja kaverisi ansaitsisivat ilmaisliput Litkuihin + uunituoreet Litku t-paidat. Palkitsemme häiriintyneimmän perustelun antaneen henkilön 2 lipulla Litku-bileisiin ja voittaja saa itselleen ja kaverilleen yhdet t-paidat.

Kilpailuaikaa on ensi tiistaihin 12.4. saakka, ja voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti sähköpostitse (jätä siis oikea s-postiosoitteesi tämän artikkelin kommenttikenttään). Facebook-linkki alla.

KEHTOblaster Sessions Vol 12 – Elysion (Concussion Crew)

KEHTOblaster Sessions Vol 12 – Elysion (Concussion Crew) www.kehto.fi by KEHTO Magazine

Tracklist:
1. Scoop, Rico – Little Green Men
2. Pixel Fist – Horrible (Audio Remix)
3. Noisia – Friendly Intentions
4. Levela and Dub Zero – Messy
5. Twisted Individual – Galloping Elephant (Mutated Forms Remix)
6. Digiworx – Dirty Work
7. Dub Zero – Come With It
8. Faction, Modified Motion – The Hammer
9. Dub Peddla – Nothing On You
10. Mutated Forms – Doubts
11. Doctor P – Sweet Shop (Friction, Camo and Krooked Drum and Bass Mix)
12. Mefjus – Radix – VIP Mix
13. Modified Motion/Faction – High Noon
14. Burma – Rocka VIP
15. Harvest – Waiting Room
16. Twisted Individual – Wales (Northern Lights Remix)
17. Faction, Modified Motion – Think Again Fool
18. Shredder – Alive
19. Dub Zero, DJ Vast – Ganja Plant
20. Levela – Fire Fa Dem
21. Serum & Northern Lights – Murder One
22. Crystal Clear and Zen – Heavy
23. Nero UK – Energy
24. Cabbie – Dreaming
25. Callide – Another Rhythm Journey
26. Dub Zero – Get Up
27. D Minds, Jakes – Gold Chain
28. Callide – Ecstasy Rising
29. Krafty Kuts – Shake Them Hips (Drumsound And Simon Bassline Smith Remix)
30. Sub Zero – Poon
31. Dub Peddla – Black Magic

Lisää aiheeseen liittyvää:

1. KEHTOblaster Sessions Vol 10 – Concussion Crew
2. Concussion Crew: KEHTOblaster Sessions vol. 10 by Concussion crew
3. 12-pack Special: KEHTOblaster Sessions vol I-XII [Audio]

Koska aloitit soittamisen?

Aloin soittamaan yökerho-dj:nä 1999 joulukuussa eräässä tamperelaisessa ohjelmatoimistossa. Klubi-dj:nä ensimmäiset keikkani tein vuonna 2000 (keväällä).

Soitat yökerhossa työksesi, siinä varmaan pysyy soittotuntuma hyvänä?

Kyllähän se pitää vireessä, mutta kerran kun on oppinut alkeet niin se on kuin pyörällä ajaminen – sen taitaa aina. Lisää kikkailua ja uusia temppuja voi oppia lisää.

Työn ulkopuolella ”harrastat” vielä omia bileprojekteja ja keikkoja?

Eli tässä viitataan klubikeikkohini mitä teen noin 10-15 kappaletta vuodessa. Enempää en tee, etteivät ravintola-dj:n työni kärsisi pahasti. Olen mukana järjestämässä muutamia bileitä – tai pikemminkin olen muutamassa organisaatiossa mukana. (Force, Battle Royale, Madwave, Dancewise/ S|Deffect)

Mikä sai sinut aikoinaan soittimien ääreen?

Innostuin konemusiikista vuonna ’93, kun kuuntelin eurodancea ja housea koulumatkoillani linja-autossa. Isäni kuunteli Jarrea, Vangelista ja muita syntetisaattorimusiikin guruja, joista myös itse pidin kovasti. Kävin reiveissä monta vuotta ennenkuin halu päästä soittimien toiselle puolella tanssittamaan ihmisiä kasvoi liian suureksi. Dj-ohjelmatoimistosta sain paljon hyvää perustietoutta dj:n työstä sekä hyviä kontakteja. Yöihmisenä on myös luontevaa että teen dj:n hommia.

Mitä eri musiikkityylejä soitat keikoillasi? Iskevin musiikkityyli? (oletan, että rave)

Saksalainen ysäri-hardtrance tai “rave”-musiikki on aina ollut sydäntäni lähellä. Biisit ovat nopeita, energisiä, melodisia ja monikerroksisia. Nykyisin soittelen myös brittiläistä happy hardcorea eli UK hardcorea ja makinaa mikä on Espanjalaisten vastine UK hardcorelle. Ihmiset haluavat kuulla uutta ja tuoretta soundia. Itse kuulen UK hardcoressa ja makinassa monia rave-vaikutteita ja soundi on jo sinällään tuttua minulle.

Olen tällä hetkellä kai ainoa dj Suomessa, joka soittelee makinaa. Myös UK hardcorea soittavia dj:itä on suomessa vähän – tiedän vain yhden dj:n itseni lisäksi, joka soittaa sitä.

Oldskool-soittajia ei mielestäni ole liikaa markkinoilla?

Eipä ole aktiivisia soittajia paljoa. Siksi myös sen soundin keikkoja on vähän.

Missä sinua voi kuulla soittamassa seuraavan kerran?

Kannattaa katsoa keikkakalenterini kotisivuiltani www.djmeke.com tai www.myspace.com/djmeke -profiilista.

Meken soitantaa voi käydä katsastamassa seuraavissa bileissä:

• 22.04.2011 @ Tivoli, Rovaniemi INNOWATION presents: Easter Mayhem
• 14.05.2011 @ Route 66, Kotka SPACEHOUSE vs. BATTLE ROYALE: Proteus
• 20.05.2011 @ xxx, Tampere FORCE
• 23.07.2011 @ xxx, Tampere XXX

Useamman setin sinulta kuulleena voin todeta että tunnet vanhan raven hyvin ja settisi ei ole koskaan jättänyt allekirjoittanutta kylmäksi. Tämä nimi takaa laadun bileissä, kun kyseessä on oldskool.

Digital Anarchy vs Skampy & Mayhem – Illusions Of Sound (Horzi & Meke Remix) by FINRG Recordings

Latest tracks by Meke

DJ Meke
Residenttina: FINRG, Force, S|deffect
Kiinnitykset: FINRG Records, Electronica Exposed, Audio Reanimation

Meke soittaa: Hardtrance, UK HC, Makina, J-Core, EBM / Industrial & Freeform sekä eri 90-luvun genrejä: Hardhouse, Rave, Hardtrance, Trance

Meke diggaa: RMB, Scott Brown, Gammer, Sharpnel, Cocooma & Noisuf-X

Tähänastiset saavutukset uralla:

1. Ensimmäinen sija SÄDE pres. Dont F*ck With Me -dj-kilpailussa (2010)
2. Finalisti LASERPOINT -dj-kilpailussa (2008)

www.djmeke.com

DJ Meke Facebookissa

Lisää aiheeseen liittyvää:

1. Artistihaastattelussa: Burma
2. Futuristics: KOLINA: RujoNic 24th birthday bash @ Laterna, Tre 12.3.2011
3. DJ Orion: Suomen rave-kulttuurin historia, osa 4: Varastohalleista areenoille

Tampereen paras bilejärjestäjä – ainakin CITY-lehden mukaan – taistelee paikalleen jämähtänyttä rokkibaari- ja listamusiikkikulttuuria vastaan. Bileitä järkätään genrestä riippumatta häistä hautajaisiin, sillä yksi heidän tärkeimmistä tuotteistaan on mielikuvitus.

Mitä Futuristics tekee?

Me olemme tapahtumajärjestäjä, joka hallitsee useita genrejä. Psykeä, trancea, junkkaa, räppiä ja niin edelleen. Järjestämme bileitä ja toimimme linkkinä tapahtumatilaajien ja –paikkojen välillä.

Teemme siis yhteistyötä harrastajien kanssa, jotka hallitsevat omat genrensä. Pystymme tuomaan heidän konseptinsa suurempiin klubeihin, mihin heillä itsellään ei välttämättä ole mahdollisuutta.

Meiltä saa kaiken. Paikan, tekniikan, artistit, markkinoinnin ja lupauksen siitä, että homma toimii. Tavoitteena on tehdä kaikki sillä periaatteella, että kaikki hyötyvät. Raha liikkuu mukana kuvioissa, mutta se on melkein valitettavaa. Kulttuuria me tässä olemme tekemässä, ja jos samalla motivoimme muita niin helvetin hienoa.

Alku oli vakuuttelua

Kaikki lähti liikkeelle ug-tapahtumista Tampereella vuonna 2006. Olemme kasvaneet koko ajan ja mukaan on tullut lisää porukkaa. Vuosien varrella olemme joutuneet vakuuttamaan kuppilat, ravintolat ja klubit siitä, että tapahtumissamme riittää porukkaa ja meininki on asiallista. Organisoituminen ja ammattimainen toiminta ovat poikineet tulosta. Kun jengi tietää, että tehdään minuutilleen ja homma toimii, niin ovet aukeavat helpommin.

Olemme tämän vuoden aikana päässeet hyvään vauhtiin ja tuotemerkkimme uskottavuuden kasvu tuo jatkossa aina vain isompia ja isompia tapahtumia: festareita ja yksittäisiä tapahtumia. Pöytälaatikossa on esimerkiksi suunnitelma kaupunkifestareista Tampereella, joka yhdistäisi konemusat, rokit ja räpit ja pääareenana toimisi Tullikamari.

Pyhäyön haasteita

Konemusabileitä ei pidetä enää huumeluolina tai hippien möyrimispaikkoina. Toki poikkeuksiakin on. Media esimerkiksi tarvitsisi objektiivisuutta konemusiikkibileiden uutisointiin, jos sellaista nyt vahingossa sattuu lehteen päätymään. Olisi suotavaa lähettää paikalle toimittaja, eikä uutisoida tapahtumista poliisin tiedotteiden perusteella.

Myös ravintoloitsijoilla pitäisi olla vähän leveämpi katse. Eräskin pääkaupunkiseudun hemmo piti vitsauksena sitä, että hänen asiakkaansa haluavat tuoretta tarjontaa iltoihinsa. Se teettää hänelle kuulemma ylimääräistä työtä. Tässä kohtaa me tulemme mukaan kuvioihin.

Me soditaan mielikuvituksen, uskalluksen ja älyn puutetta vastaan, sillä konemusiikki on korkeinta kulttuuria, tätä päivää ja tulevaisuutta.

Futuristics on:

Joonas Halkola
Tekee keikkaa nimellä Vj Ajaja. Hallussa valo- ja videopuoli, jota myös opiskelee. Porukan ainoa, jolla järjestysmieskortti.

Tapio Toivonen
Tekee keikkaa nimellä Dj Tremont. Rakastaa teknoa. Tekee artistibookkauksia laajan verkostonsa varjoista.

Markus Aaltonen
Systeemin perustaja, huoltaja ja ehdonalaisvalvoja. Taloushallinnon, sopimuksien ja neuvotteluiden läpi röytävä isähahmo.

Kai Seppälä
Tekee keikkaa nimellä Blabagan. Äänitekniikan miehiä.

Joonas Lehtinen
Tekee keikkaa nimellä Vertical. Serverihuoneen tietäjä. Hallussa nettipäivitykset ja trollaus. Kiertue Japanissa alkaa tammikuun lopussa 2011.

Futuristics- tapahtumat löytyvät pääpiirteittäin netistä:

• Futuristics @ KEHTO blogilista
• www.futuristics.fi
• Facebook

IRC Ircnet #futuristics

Viidakkorumpu kertoo loput.

Lisää aiheeseen liittyvää:

1. Futuristics: Futuristics: PREMIUM TECH HOUSE NIGHT @ 1Bar TAMPERE 3.12.2010
2. Futuristics: Futuristics: PREMIUM TECH HOUSE NIGHT @ 1Bar TAMPERE 9.10.2010
3. Futuristics: Futuristics: Sunday Relief @ Pyynikin Portti 5.12.2010

Mo and Mary

Maaliskuussa syntynsä saanut, lupaavalta vaikuttava electronica-duo Mo and Mary vastailivat toimituksemme kiperiin kysymyksiin. Duolta on tulossa joulukuussa funky house-tyyliä edustava EP kanadalaisen Kinjo Music-labelin kautta ja ensi vuoden puolella downtempo-painotteinen EP brasilialaiselta Discotheque Recordings-labelilta. Tämän lisäksi aktiivinen duo ovat neuvottelemassa parista muusta julkaisusta paraikaa.

Mo & Maryn ahkeruus näkyy varsinkin yhtyeen Soundcloud-profiilista; kaksikko on julkaissut siellä kaikkiaan 31 raitaa, jotka ovat keränneet massiivisen määrän palautetta.

Latest tracks by Mo and Mary

Paikka, jossa Mo & Mary haluaisi ehdottomasti esiintyä?

Mary/Kaisa: En erityisesti pidä mitää paikkaan ylitse muiden paikkana, mutta unelmapaikka varmaan olisi joku suurempi ulkoilmatapahtuma, jossa oikeasti ihmisillä olisi tilaa tanssia ja soundipuoli olisi huipputasoa. Musiikkimme sopii hyvin myös klubeihin, joissa valaistuksella ja muulla saadaan myös oikeaa fiilistä peliin.

Mo/Mikko: Tavastia on se missä haluaisin olla klubikeikalla. Pori Jazz olisi myös kova sana.

Miten kaksi taiteellista sielua tasapainottelee studiossa keskenään siten, että kokonaisuudesta muodostuu sielukas lopputulos?

Mary/Kaisa: Teemme Mikon kanssa suurelta osin töitä etänä. Mikko lähettelee mulle pohjia ja idiksiä. Kun oikeanlainen fiilis syntyy jostain ja innostun, lähden sanoittamaan ja yleensä jo hyvin pian nauhoittelemaan jotain versiota. Välillä tapaamme myös studiolla ja teemme pitkäjänteisesti töitä jonkun biisin kanssa. Varmasti laulajana olen meistä se vaativampi eri asioiden suhteen, toisaalta Mikko on tarkka ja erittäin kiinnostunut soundipuolen asioista ja kiinnittää huomiota enemmän yksityiskohtiin kuin minä.

Mo/Mikko: Pääpiirteittäin työnjakomme on aika selvä, teen taustat ja Mary sitten laulaa. Teen pohjat “leikkien” fiilisteni pohjalta, voin vähän etukäteen suunnitella tyyliä, mutta kun rupean tekemään biisiä, ei minulla ole yleensä oikein käsitystä lopputuloksesta, kaikki syntyy kokeilemalla. Olemme kuitenkin  päässeet loistaviin tuloksiin myös siten, että Mary on mukana myös taustojen ideoimisessa ja hiomisessa. Uskon, että kun kumpikin suhtautuu intohimoisesti biisiin, niin lopputulos on hyvä.

Jos musiikkinne olisi jokin arkinen asia tai esine, mikä se olisi?

Mary/Kaisa: Tulee mieleen ensimmäisenä kasvi. Vaatii aikaa, rakkautta ja huolenpitoa. Toisaalta kasvaa ja muuttaa muotoaan jatkuvasti. Osa arkista elämää, mutta kuolee jos sitä ei pidä hengissä.

Mo/Mikko: Kasvi kuulostaa hyvältä.

Millaisin silmin näet ja koet ympäröivän maailman?

Kaisa/Mary: Olen optimisti. Näen maailmassa paljon kauniita asioita, nautin luonnosta ja ympäröivien ihmisten katselusta. Maailman tutkistelusta. Toisaalta ahdistavia asioita tapahtuu paljon. Työskentelen itse myös siviilissä melko vaikeiden asioiden parissa, mutta koen jotkut vaikeat asiat myös haasteena ja voimaannuttavina juttuina.  Koen silti, että omalla asenteella, halulla tehdä, vaikuttaa ja rakentaa on merkitystä siihen millaista täällä on. Kappaleissani kuvaan jonkun verran maisemallisia asioita, luontoa ja erilaisia unenomaisia kokemuksia.

Mo/Mikko: Välillä on pakko sulkea silmänsä maailmalta ja elää omaa eristäytynyttä elämäänsä, jos alkaa stressata ulkopuolisesta maailmasta, niin onnellisuus ja luovuus kärsii. Olen myös optimisti, uskon siihen, että huominen on parempi kuin tämä päivä. Elämä voi olla myös vaikeaa, Se mikä ei tapa ei välttämättä vahvista.

Elämänviisautenne?

Mary/Kaisa: Hmm. Vaikea kysymys. Vuosi vuodelta tuntuu enemmän siltä, että liika murehtiminen tulevaisuudesta on turhaa. Klassinen hetkessä eläminen ei ole ainakaan huono asia, opettelen itsekin siihen etten kasaa elämääni liikaa painolastia, yritän nauttia siitä mitä kaikkea hyvää minulla on.

Mo/Mikko: Reppuun mahtuu vain tietty määrä tavaraa, kun ottaa uusia asioita elämäänsä, täytyy useasti myös luopua jostain, kaikkea ei voi saada.

Lisää sielukasta electronicaa verkossa

• Mo and Mary kotisivut
• Mo and Mary @ Soundcloud
• Mo and Mary @ MySpace

Lisää aiheeseen liittyvää:

1. Bändikatsauksessa Unzyme
2. Artistihaastattelu: Physics
3. Kuvareportaasi: Illusions Productions 15th Anniversary @ Nosturi Helsinki 01.10.2011

Trancea pommisuojassa – artistihaastattelussa Ville Lope

Kuvaus & leikkaus: Anssi Uimonen, Miska Koivumäki

Tamperelainen trancea tuottava ja kolmea Bonzai Music:n alaisuudessa trance-labelia luotsaava Ville Lope kestitsi Kehdon toimitusta studiolla Tampereen keskustan kupeessa. Kiireinen A&R-vastaava vie Subtraxx Recordingsin,Camouflagen ja Nemesiksen kehitystä eteenpäin. “Tietysti pieni ylimenovaihe on olemassa ja oma kädenjälkeni Nemesiksen osalta näkyy ja kuuluu selvemmin vasta vuodenvaihteen jälkeen”, mies toteaa.

Videohaastattelussa Ville kertoo mm. omasta musiikkitaustastaan ja suorittaa Kehdon toimituksen antaman yllätystehtävän suoriutuen siitä verrattaen asiallisesti.

Aiemmin Kehdossa

• Definition of Subtraxx Vol 2 – mixed  by Ville Lope

Lisää aiheesta

• Ville Lope kotisivut
• Ville Lope @ Facebook

Lisää aiheeseen liittyvää:

1. Definition of Subtraxx Vol 2 – Mixed by Ville Lope
2. Ville Lope: Ville Lope: Ville Lope – The Big League [Subtraxx]
3. Ville Lope: Definition of Subtraxx Vol 2 – Mixed by Ville Lope

Kyborgeja vai ihmisiä – bändikatsauksessa Unzyme

Teksti: Anssi Uimonen

Tämänkertaisessa bändikatselmuksessa KEHTO haastatteli Jyväskylästä kotoisin olevaa, tieteisaiheista elektropoppia soittavaa Unzymea. Orkesterilta on tulossa lokakuussa debyyttialbumi ‘Brainforest’, minkä tiimoilta bändi tarjoaa lahjan lukijoitamme varten. Bändin keulahahmo, vokalisti Joona Nuutinen vastaili kysymyksiimme seuraavanlaisesti.

Kertoisitteko hieman yhtyeestänne ja mitä olette tähän mennessä saaneet aikaan?

Unzyme perustettiin, koska maailmassa (tai etenkään Suomessa) ei ollut riittävästi modernia ja sielukasta, lauluun perustuvaa elektropoppia. Lisäksi useimmat tuoreetkin elektrobändit pyrkivät jostain syystä kuulostamaan vanhanaikaisilta, eli lähinnä 80-lukulaiselta. Unzymen pyrkimyksenä on luoda mielenkiintoisen ja tuoreen kuuloista, merkityksellistä pop-musiikkia, jossa tavoitellaan mieluummin ennenkuulumattomia äänimaisemia kuin tutuksi tulleita saundeja. Outoudesta ei tehdä kuitenkaan itsetarkoitusta, vaan perinteisiäkin soittimia kuullaan musiikissa. Kappaleiden tekstit käsittelevät inhimillisiä tunteita, seikkailua ja tieteisteemoja.

Unzymen tutkimusryhmän johtaja on Joona Nuutinen, hän säveltää, sanoittaa ja laulaa Unzymen kappaleet. Frekvenssitahdistaja Ville Hoikkala pitää musiikin mutaatiofrekvenssin vakiona ja Mary Violet ohjaa synteettisiä polyaaltogeneraattoreita.

Saavutuksiimme kuuluu mm. se, että poliisi keskeytti luvattomat, kokeellisen demomusiikkivideomme kuvaukset Jyväskylän Yliopiston huoltotunneleissa. Ensimmäiset nimikirjoituksemme annoimme virolaiselle Sergeille, joka kehui musiikkimme olevan parasta Suomessa. Hiljattain meitä pyydettiin Tallinnaan esiintymään, mikä oli meistä melko imartelevaa (Kirjikselle terveisiä). Tietenkin tätä ilmestyvää debyyttialbumia voi pitää jonkinlaisena saavutuksena. Viime viikolla saavutimme myös nirvanan.

Soitatte omien sanojenne mukaan biomekaanista elektropoppia. Mitä se on?

Se on eräänlaista kyborgin laulua. Synteettiset soittimet pyritään saamaan mahdollisimman orgaanisen kuuloisiksi sisällyttämällä niihin mutanttisia sävyjä.

Biomekaanista musiikkia soitetaan osittain perinteisin keinoin, esimerkiksi koskettimilla ja sähkörummuilla. Mielikuvituksen rajojen takaa löytyneitä konesaundeja valjastetaan lauluvetoisen popin tukirangaksi.

Mielestämme ero tavalliseen elektropoppiin on se, että me haluamme puristaa synteettisistä soittimista sellaisiakin ääniä, että ne voisivat olla peräisin jostain ennennäkemättömästä elämänmuodosta tai jostain oudosta, mutta todellisesta luonnonilmiöstä.

Mistä Unzyme ammentaa vaikutteensa? Mikä on musiikkinne punainen lanka?

Vaikutteet haetaan melodisesta pop-musiikista. Kent, Pet Shop Boys, Sara, Prodigy, Apulanta, Trentemøller, Amon Tobin, Pariisin Kevät ja CMX ovat musiikillisia esikuvia. Vaikutumme herkästi myös scifistä ja häiriintyneestä mielikuvituksesta. Syväjäädytämme pieniä ja suuria tarinoita helposti lähestyttävään poppiin.

Unzyme julkaisee debyyttialbuminsa lokakuun 10. päivä 2010 klo 10:10. Miksi juuri kyseinen päivä 10/10/10?

Itä-Saksassa vuosina 1979-1983 tutkittiin muovin kaltaisen kuidun tuottamista erään kasvin lehdissä. Hankkeen johtaja, Jürgen Ledermann ennusti, että kudostutkimuksessa tehtäisiin ratkaiseva läpimurto vasta 2010-luvulla. Nyt, kun Ledermannin ennustukset ovat viimein käyneet toteen, ja koska voimme itse päättää levymme julkaisuajankohdan, haluamme osaltamme juhlistaa Ledermannin uraauurtavaa työtä julkaisemalla levymme Ledermannin 72. syntymäpäivänä, jota juhlitaan 10.10.2010. Albumimme julkaisupäivä on kätevästi sunnuntai, joten digitaalinen levitys on julkaisun alkuvaiheessa etusijalla. Toki päämajastamme, Unzyme Laboratoriesista, voi myös ostaa fyysistä levyä julkaisupäivänä.

Millaiset fiilikset teillä on uuden albumin tiimoilta?

Albumilla kuullaan kaunista ja välillä myös hieman kieroutunutta poppia – kirkasta ja synkkää konepulputusta. Eräs albumin kohokohdista lienee keikoillakin suosituksi noussut kappale, ‘Jesus in my trunk’, josta on tekeillä myös musiikkivideo. Olemme myös erityisen ylpeitä viime hetkellä syntyneestä ‘Terracentric’-biisistä, josta esimerkiksi Apoptygma Berzerk -diggarit saattaisivat pitää. Laulupainotteisten kappaleiden lisäksi levyllä kuullaan yksi eeppinen instrumentaalibiisi, ‘Universal Constructor’. Tämä on siinä mielessä tyypillinen debyyttialbumi, että se on eräänlainen yhteenveto kahden ensimmäisen vuoden aikana syntyneistä kappaleista.

Aloitimme lopullisten albumiraitojen työstämisen vuoden 2010 toukokuussa. Äänitimme albumin lauluraidat kotona, väestönsuojassa, mökillä ja vanhalla teurastamolla. Reilun kolmen kuukauden aikana kappaleiden demoista tehtiin albumiversiot. Miksauksen ja masteroinnin hoiti amerikkalainen elektronisen musiikin erikoisosaaja, ‘Tarekith‘.

Ulkopuolista tuottajaa tai levy-yhtiötä emme halunneet väliin, mm. siksi, että emme halunneet jäädä odottelemaan kenenkään ulkopuolisen tahon hyväksyntää. Tärkeää oli tehdä albumi juuri niin hyväksi kuin tämänhetkisillä taidoillamme ja näkemyksillämme pystyimme tekemään. Varmaan jo vuoden päästä nauramme tälle albumille, mutta se oli joka tapauksessa välttämätön askel, ja piti tehdä juuri näin.

Noin kaksi vuotta kestänyt tehokoulutus biisien säveltämisestä, äänityksestä ja erityisesti teknisestä säädöstä (johon treeneissämme käytetään yleensä noin 77% ajasta) on antanut meille melko hyvän pohjan musiikkitoiminnalle. Tekoprosessi oli siis ennen kaikkea erittäin opettava, vaikkakin hyvin väsyttävä. Usko on ollut koetuksella usein. On ollut kuitenkin ilahduttavaa ja palkitsevaa nähdä, kuinka kappaleiden ontuvista poikasista on tullut täysikasvuisia. Tätä karttunutta osaamista mielellään jakaisimme muillekin, esimerkiksi säätökurssien muodossa. Jonkin verran olemme blogissamme kertoneetkin esim. teknisistä ratkaisuista ja markkinoinnista.

Kappalemateriaalia jäi vielä ainakin toisen albumillisen verran yli, ja harkitsemmekin seuraavaksi EP-julkaisua. Toisaalta on kova hinku tehdä aivan uusia kappaleita, jotka todennäköisesti kuitenkin ovat parempia kuin aiemmat.

Missä voimme nähdä Unzymen keikkailemassa tulevaisuudessa? (ankara keikkapromoaminen tähän)

Syksyllä meidät voi bongata Jyväskylässä (17.9.), Tampereella (8.10., levynjulkaisukeikka), Lappeenrannassa (29.10), Helsingissä (5.11.) ja Tallinnassa (6.11). Tarkemmat tiedot löytyvät kotisivuiltamme osoitteesta www.unzyme.com ja Facebookista.

Keikoille kannattaa ehdottomasti tulla, jos perinteinen rock-show kyllästyttää. Lavalla käytämme mm. Neuro Valve Regulatoria, joka on mullistava äänentaivutuslaite. Sen avulla ääntä voidaan höyrystää, värjätä, paineistaa, pyörittää, venyttää ja rei’ittää. Rumpalimme Ville Hoikkala on itse koonnut NVR-laitteen lähinnä erilaisista elektroniikkaromuista. Keikoillamme voi bongata myös monenlaisia muita mutanttihenkisiä tarvikkeita.

Mistä tuoretta albumianne voi ostaa?

Ensisijaisesti nettisivuiltamme sekä fyysisenä että digitaalisena versiona. Neuvottelemme parhaillaan jakelusopimuksista levykauppojen kanssa. Tavoitteena on saada levyt ainakin suurimpiin kaupunkeihin myyntiin, vaikka pääpaino onkin nettimyynnillä. Levyä myydään luonnollisesti myös keikoilla. Keikoilla kiekko onkin edullisempi kuin muualta ostettuna.

Kiitoksia haastattelusta, Unzyme. Loppuun vielä shout-outit Kehdon lukijoille!

Nhaaaa!! (virallinen mutanttihuuto). Kehto on kauan kaivattu sähkömusiikin korvanhöristäjä, joten sitä tulee lukea ahkerasti! Ja koska diggailemme Kehdon meiningistä, haluammekin antaa alennuskoodin levyn lataus- ja levyversioon. 20 % alennus voimassa marraskuun loppuun asti Kehdon lukijoille. Kirjoita tilauksen yhteydessä alennuskoodi “pasasenkuljetusliike”.

Lisäämme linkin verkkokauppaan 10.10.10, joten olkaahan kuulolla, lukijat! Muokattu 10.10.10: http://store.unzyme.com/

Lisää aiheeseen liittyvää:

1. Bändikatsauksessa: Mo and Mary
2. Artistihaastattelu: 501
3. Kuvareportaasi: Illusions Productions 15th Anniversary @ Nosturi Helsinki 01.10.2011

Bilekuvaaja Raver 71

Teksti: Anssi Uimonen Kuvat: Raver 71

Kuka taltioi ikimuistoiset keikat ja festarit ja on paikalla ikuistamassa tunnelman, kun se on korkeimmillaan? Tutustuimme yhteen ehkä ahkerimmista bileitä kiertävään valokuvaajaan, Juha Pietikäiseen. Tämä kovan luokan oldskool-fani on kiertänyt bileitä ahkerasti jo vuodesta 1994 saakka ja viimeisimmän vuosikymmenen viihtynyt bileissä kameransa kanssa.

Hyviä muistoja

Lahtelainen bilekuvaaja on harrastanut valokuvausta vuodesta 2001 lähtien ja bilekuvausta vuodesta 2003 saakka. Mies on käynyt taltioimassa niin isoja kuin pieniäkin tapahtumia. – Ikimuistoisimpia bileitä, joissa olen kuvannut, ovat varmasti House Nation- ja Planet Of Love-tapahtumat, Juha kertoo.

– Yhtenä mieleenpainuvimmista hetkistä oli myös se, kun ottamiani kuvia julkaistiin vuonna 2006 Tullikamarin bileistä Raver’s Nature-sivustolla, hän jatkaa.

Intohimona valokuvaus

Juhalle bileissä viihtyminen ja niiden taltiointi Canonilla on jonkinasteinen intohimo ja mies painottaa, ettei tule koskaan luopumaan valokuvauksesta ja bileissä käymisestä, sillä ne ovat hänelle harrastuksen sijaan pikemminkin elämäntapa. – Paidan selkäpuolella oleva teksti kertoo kaiken; ”Rave forever”, mies letkauttaa.

– Ollaan tuttujen kanssa puhuttu, että vielä eläkkeelläkin tullaan bileisiin, vaikka rollaattorien kanssa, jos ei muuten kyetä, Juha täydentää. – Elämäntapa-reivaaja, sanoisin.

– Olen monelle sanonut, että minusta tulee Suomen ensimmäinen teknopappa. Voi sitä raukkaa, joka joutuu samaan vanhainkotiin. Sama pauke nimittäin jatkuu sielläkin…

Läpi Suomen muistikorttia vinguttaen

Juha on tuttu näky Lahden lisäksi myös muualla Suomessa, ja kun Klubitus.org-sivustolla käy katsastamassa kuvamateriaalia, löytyy kuvien copyright-osiosta usein nimimerkki Raver 71.

– Ottamiani kuvia löytyy Klubituksesta tällä hetkellä reilut 4000 kappaletta ja Raveland-sivustolla hieman vajaat 5000 kappaletta, mies kertoo. Klubitukseen olen kuvannut ahkerammalla otteella viitisen vuotta, hän täydentää.

– Ensimmäisimmät taltioinnit tuli otettua digikameralla silloin vuonna 2003 ja pikkuhiljaa aloin janota parempaa kalustoa käsiteltäväkseni. Lähdin parantelemaan laitekokoonpanoa osa kerrallaan ja ensimmäisen järjestelmäkameran hankin helmikuussa 2007, Juha muistelee.

– Opettelin uuden osan käyttöä jonkin aikaa, ennenkuin hankin uuden laitteen opiskeltavaksi, hän lisää. – Tällä hetkellä käytössäni on Canon EOS 20D-kamera, Sigman valovoimainen yleislinssi DC 18-50mm 1:2:8 EX Macro sekä Canonin Speedlite 430EX-salama.

– Nykyinen kokoonpano on todella hyvä tarpeisiini, olen hyvinkin tyytyväinen tämänhetkiseen kalustoon, Juha mainitsee.

Kuvausolosuhteet bileympäristössä ovat pääsääntöisesti olleet kohdallaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Yleisimpänä ongelmana ovat olleet nk. ”känniääliöt”, jotka huutelevat typeryyksiä.

– Viimeisin muisto on Enonsaaresta 2009, missä joku terassilla ollut humalainen tyyppi huuteli minulle ”Mitä sä kuvaat siellä”. En reagoinut huuteluun, vaan jätin kaverin omaan arvoonsa, Juha kertoo. Väittäisin, että kyseessä oli pahasti hukassa oleva turisti, joka ei ylipäätään pitänyt elektronisen musiikin festareista. Veikkaisin kaverin olleen enemmän rock-henkinen, hän lisää.

Valokuvauksen lisäksi bloggausta

Juha on myös ahkera bloggaaja. Mies on pitänyt omaa blogiaan nyt parisen vuotta.

– Kaksi vuotta tuli nyt maaliskuussa täyteen. Blogiin olen kirjoittanut bilefiiliksistä, biisibongauksista ja yleisistä tapahtumista klubi-illoissa. Iso-lehdessä tuo blogi on ollut alusta asti ja bloggaan samanlaisella otteella kuin valokuvaan, eli täydestä sydämestäni, Juha tähdentää.

– Blogini tavoittaa tällä hetkellä keskimäärin vajaat kolmisen sataa lukijaa kuukaudessa ja parhaimpana kuuna blogiani on lukenut kuutisen sataa elektronisesta tanssimusiikista kiinnostunutta, Juha mainitsee.

– Palaute on ollut yhtä poikkeusta lukuunottamatta positiivista ja on kiva kuulla, että ihmiset ovat pitäneet kirjoituksistani. Kun minua pyydettiin tähän blogihommaan silloin vuonna 2008, mietin alkuunsa että mitäköhän tästäkin tulee, mutta parin päivän mietinnän jälkeen päätin kokeilla bloggaamista. Tällä tiellä vielä ollaan, ja olen itse ainakin tyytyväinen kirjoituksiini, Juha kertoo.

Pikaiset a la KEHTO

All time parhaimmat bileet?

Prodigyn keikka Helsingissä 2009. Parasta mitä on vaatteet päällä koskaan kokenut.

All time paras biisi bileissä?

Members Of Mayday – Enter The Arena. Se vaan on klassikko.

All time asiallisin kotimainen artisti?

Orkidea, sillä hän on ollut bileskenessä kauan ja jatkaa vieläkin. En ole Tapsalta kuullut yhtäkään huonoa settiä. Suuri respect herraa kohtaan.

Kesän 2010 ehdoton tapahtuma?

Oulussa järjestettävä Raveisland Festival 2010. Koko viikonlopun kestävät ulkoilmabileet, paljon soittajia moneen makuun. Se vaan on mahtavuutta.

Hienoa, ulkoilmatapahtumat kunniaan. Kehto kiittää ja kumartaa ajastasi, Juha. Mitä terveisiä heität lukijoillemme?

Toivon hyviä hetkiä kaikille ottamieni kuvien kanssa ja samoin blogini lukijoille. Teidän palautteenne innostaa jatkamaan ja tekemään tätä duunia paremmin. Rakkaudesta bileisiin.

Raver 71 verkossa

• Raveland kuva-arkistot
• Raver 71 blogi ISO Lehdessä

Lisää aiheeseen liittyvää:

1. Kuvareportaasi: Push Up! Pres. Glow Party @ Sirkus Hämeenlinna 08.04.2011
2. Artistihaastattelu: Trisector
3. Artistihaastattelu: Physics

Artistihaastattelu: 501

Teksti: Anssi Uimonen Kuvat: Raver 71, Aleksi Alku

Kuka on 501?

– Oikea nimi on Jussi ja musiikkiharrastus alkoi jouluna -93, kun pukki toi klassisen kitaran. Alkukankeudesta huolimatta harrastus jatkui ja soittelin erilaisissa bändeissä ja kokoonpanoissa aina vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen puoleen väliin asti. Aika alkoi kuitenkin jossain vaiheessa olla kortilla, enkä ehtinyt enää treeneissä juosta, joten siirryin tuottajapuolelle.  Vuodesta 2003 tein junkkaa nimellä Contour ja IDM:ää, jälkimmäistä lähinnä pöytälaatikkoon. Sittemmin, vuodesta 2008 eteenpäin on illat ja yöt menneet 140 bpm- klubimusiikin parissa nimellä 501. Isoin saavutus tähän mennessä on pääsy Chase & Statuksen More Than Alot -levymerkille.

Pistetään kuulumisia heti kärkeen, eli kuinkas hurisee?

Moro Anssi, kiitos erittäin hyvin. Kevättä rinnassa ja paljon mielenkiintoisia projekteja käynnissä niin musapuolella kuin siviilissä. Inspiroitumisen aikaa!

Olet siirtynyt ”musiikillisessa evoluutiossa” eteenpäin drum ’n’ bassin tuottamisesta dubstepiin. Mikä sai sinut vaihtamaan dubstepiin?

Lähinnä se, ettei dubstepissä (tai miksi ikinä 140 bpm puoltempomusaa pitäisikään kutsua) ole niin vahvasti normitettu onnistumisen reseptejä, vaan voi aika vapaasti ite kokkailla keitoksensa. Junkkapuolella ei vaan ollut mulle tarpeeks ilmaa! Dubstepissa on se hyvä puoli, että se ei ole niin lukittautunut omaan lokeroonsa kuin junkka, koska sitä kuuntelee niin monenlaiset ihmiset riippumatta genrerajoista, mistä varmaan johtuu “dubstepin” helppo lähestyttävyys.

Nykypäivän trendinä näyttää olevan se, että drum ’n’ bassin parista siirrytään tuottamaan dubstepiä, mikä tuottajia dubstepissä viehättää, matalammat bassotaajuudet ja synkempi atmosfääri? Uutuuden viehätys?

Yleisesti ottaen syitä genresiirroksiin on varmaan yhtä monta kuin siirtyjiä, joten aika vaikee ehkä sanoa mitään yksittäistä nimittäjää. Jonkin verran varmaan vaikuttaa tämän hetkinen junkan pienimuotoinen identiteettikriisi, missä sen pitää keksiä ittensä uudelleen, ehkä sitten hakemalla vauhtia jostain muualta. Luulisin, että tekee ihan hyvää junkalle ottaa vaikutteita välillä muualtakin kun itsestään.

Mitään muuta syytä siirrokseen ei mulle ollut kuin se, ettei junkan tekeminen enää tuntunut musiikillisesti mielekkäältä. Junkan jälkeen tein aluksi jonkin aikaa elektroa, housea ja pari biisiä dubstepia. Dubstepissa tuntui olevan vähiten mitään valmiiksi normitettua “hyvän biisin” reseptikirjaa ja sen takia  se  kai sitten eniten viehätti.

Jos verrataan dubstepiä ja drum ’n’ bassia tuottajan näkökulmasta, niin mahdollistaako dubstepin  tuottaminen enemmän kuin drum ’n’ bass? Dubstep on kuitenkin perusluonteeltaan kokeellisempaa ja ainakin omasta mielestäni sallii enemmän kuin drum ’n’ bass.

Olet tasan oikeilla jäljillä. Dubstep sallii enemmän tilaa tehdä juttuja omalla tavalla. Mä oon friikahtanut joihinkin omiin tapoihin kokeilla erilaisia idiksiä ja yhtä valmista biisiä varten mulla on yleensä projektifolderissa ainekset kolmeen uuteen. Dubstep/140 bpm -puolella kummallistenkin idisten käyttäminen onnistuu helpommin. Ja tätä kautta lopputuloksena syntyvät biisitkin on keskenään erilaisempia. Onhan siinä tietysti kyse myös tempon suomista mahdollisuuksista. Matalampaan tempoon mahtuu enemmän sisältöä.

Olet myös saanut kansainvälistä tunnustusta ja sinut on kiinnitetty Chase & Statuksen More Than Alot-labelille. Miten opastaisit nuorta ja lahjakasta tuottajaa etenemään urallaan? Rankkaa promoamista ja oman tuotannon levittämistä pitänee harrastaa?

Rankka ja aggressiivinen promoaminen on väärä lähestymistapa, koska se lähinnä rasittaa vastaanottajaa! Pikemminkin asiallinen promoaminen on se avainsana. Tärkeintä on valita promoamisen kohde tarkkaan ja tehdä viesti helposti lähestyttäväksi. Toinen asia on ihan perus networking eli uutena artistina kannattaa käyttää vähän aikaa tutustua alan muihin vaikuttajiin ja sitä kautta usein tulee paljon hyviä uusia kontakteja ja mahdollisuuksia. Oikeastaan menestyksen resepti piilee siinä, ettei lannistu vaikka yhdeksän kymmenestä lafkasta ei innostu sun biiseistä.

No mitäpä jos esimerkiksi minä olisin kiinnostunut dubstepin tekemisestä, miten neuvoisit minut pääsemään alkuun?

Ensin laitat välineet kuntoon, eli hankit jonkun mielekkään platformin musan tekemiselle. Nykyään suurin osa tekee tietokonepohjaisesti hommia, mikä onkin yksinkertaisin vaihtoehto.

Itse olen inspiraationi löytänyt omien arkirutiinien ylläpitämisestä ja elämän balansoimisesta. En pystyisi tekemään duunejani hyvin ellei olisi mahdollisuutta uppoutua töiden jälkeen totaalisesti musiikin tekemiseen. Kumpikin ruokkii toisiaan. Ihmiset on tietty erilaisia ja joku muu saattaa löytää inspiraationsa teen lipittämisestä, mene ja tiedä. Kyse on kuitenkin luovasta prosessista, joten parasta olisi virittää tuottamisympäristö luomisprosessille sopivaksi.

Teknisellä puolella on nettifoorumeilla todella paljon neuvoja vinkkejä ja muuta hyödyllistä alkuun pääsemiseksi. Tärkeintä on loppupeleissä löytää ne omat soundit ja fiilikset, joista lähtee kanavoimaan sitä inspiraatiotaan.

Ja nyt kun minulla on tämä seuraava tanssilattian tappaja masteroituna, minnepäin sitä tarjoaisin? Keneltä saisin parhaat sparraukset?

Lähetä bangeri ensin muutamalle luotto DJ:lle ja kysele mikä fiilis niillä on. Sit jos vieläki näyttää siltä, että kyseessä on tappajaraita niin sopivin saatesanoin demoa menemään isommille DJ:lle ja lafkoille tietysti myös. Sen jälkeen irtisanot päivätyön ja ostat asunnon Bahamalta. Helppoa!

Mitä on luvassa dubstep-puolella tulevaisuudessa, isompaa julkaisua kenties?

Dubstep -puolella on luvassa mielenkiintoinen kevät.  Remiksirintamalla on ollut aika kiireistä lähiaikoina: avautui mahdollisuus tehdä kotimaiselle syntsapoppisbändille nimeltä TVOFF remiksi uudelle “Music Machine” EP:lle ja Boogieman 501 remix onkin nyt pihalla hyvissä levykaupoissa ja digitaalisestikin ihan just.

Samalla sapluunalla on tulossa Uusi-Seelantilaisen Minuit:n biisistä Daddy-O remiksi aivan tuota pikaa. Klipit löytyy kotisivulta www.myspace.com/501dubz.

Omia soolojulkaisuja on myös tulossa jonkin verran:

• Z Audio Ltd:ltä “12 (“Beast Within” / “Back Up“), josta on promot ihan just tilattavissa. Full release seuraa heti perään + digijulkaisu.
• Off Road Recordsilla olis kanssa ihan kohta “12 pihalla (“The Eyes Never Lie” / “Downplay“)
• ja yksi astetta melodisempi paketti Rwina Recordsilta “12 (“St. Ives” ja “Higher Ground“). Sama partituuri on näissäkin eli ensin vinyyli ja sitten digijulkaisu.

Samaan syssyyn mainittakoon, että MTA:lla pari kuukautta sitten julkaistu “Insanity” on tulossa Get Darkerin “This is Dubstep vol 2“:lle. Julkaisu on yks isoimpia Dubstep -nimellä kulkevan genren kokoelmia tällä hetkellä, ja siitä löytyy monia viime vuoden isoimpia stygejä kasattuna kahdelle CD:lle. Julkaisupäivä on 27.3.2010.

Yhteistyö Chase & Statuksen kanssa jatkuu myös muutenkin ja kattellaan poikien kanssa rauhassa jos löytyy jatkossakin oikeat styget More Than Alot -lafkalle.

Todella paljon kamaa siis tuloillaan, toivotaan vaan että kaikki ehtii ulos ajallaan!

Video: 501 – Mind Control @YouTube

Ja miten on drum ’n’ bassin tuottamisen laita? Onko kyseinen genre ”luovalla tauolla” pitkäänkin?

Junkan tuottaminen on mulla tällä hetkellä pahemmin jäässä ku ahtaajien lakon sovittelu konsanaan! Kun ei ole oikeastaan mitään uutta annettavaa siihen skeneen just nyt niin keskityn lähinnä seuraamaan uusia julkaisuja.

Musiikki saa ihmisen aina tietynlaiseen olotilaan, rankka metalli kenties voimakkaaseen aggressioon ja reggae leppoisaan ja huolettomaan olotilaan. Jos dubstep olisi olotila, mikä olotila se olisi?

Mulle dubstep olisi “pieni virnistys”. Ihan vaan sen takia, että se on usein se tahtotila mikä muhun musassa uppoo. Pikkasen rujo, mutta kuitenkin sopivan häveliäs että melodialle jää tilaa. Dubstepia usein pidetään jotenkin meditatiivisen tai diipin ajattelutavan allegoriana mut mä näen “dubstepin” vaan tanssimusiikin tempoa määrittelevänä terminä. Saman katon alle mahtuu monenlaista menijää.

Jos sinun pitäisi kuvailla omaa soundiasi jollekin ihmiselle parilla lauseella, mitä sanoisit? Miltä kuulostaa 501-soundin hissipuhe?

Teen klubimusiikkia, jossa on klassisen draaman elementit eli alku, keskikohta ja loppu. Lataavien introjen jälkeen vähän rymistellään ja paukutellaan pyssyjä, mut lopulta hyvikset voittaa aina!

Ja vakituiset KEHTO-pikakyssärit:

Suurin inspiraatiosi lähde?

Hyvä musiikki. Edellämainitun puute. Hyvät keikat.

Oman arvoasteikkosi korkeimmalla pallilla istuva tuottaja?

Quincy Jones.

Edellisestä kysymyksestä kotimainen versio?

Maki Kolehmainen!

All time TOP 3 julkaisut?

1. Prodigy – Music for the Jilted Generation
2. Daft Punk – Homework
3. Led Zeppelin – Houses of the Holy

Paras paikka soittaa?

Redrum (HKI) on todella jees. Playgroundissa (HKI) on ollu kans aina hauskaa ja kokemus Rumbleista Lahdessa oli suhteellisen timangi.

Kun ihmiset kysyvät keikkamatkoilla kotimaastasi Suomesta, mistä mainitset aina ensimmäiseksi?

Kaipa se perinteinen small talkin aihe on se ikuinen kylmyys ja pimeys. Ja naiset.

KEHTO kiittää ja kumartaa ajatuksistasi, Jussi. Heitähän loppuun vielä shout-outit lukijoillemme.

Isot shoutit kaikille Suomen lupaaville nuorille ja vanhoille tuottajille, promoottoreille ja Kehtoa lukevalle klubikansalle! Väkevät terveiset myös kaikille tuottajille/artisteille ketkä tekee musaa riippumatta olosuhteista! Torilla tavataan…

Aiheeseen liittyvää @ KEHTO

• Finnish Drum and Bass & Dubstep julkaistaan 5.2.2010
• Tanssilattiareportaasi: Superb! avajaiset

[tweetmeme]

Lisää aiheeseen liittyvää:

1. Artistihaastattelu: Physics
2. Kuvareportaasi: Superstition – Acid Save My Soul @ Bassment Helsinki 31.08.2011
3. Artistihaastattelu: Fanu

Artistihaastattelussa: Resound

Teksti: Miska Koivumäki Kuvat: Vili Laitinen, Kristian Kriikkula, Mikko Vilenius

Ei voi kuin ihmetellä hymy korvissa, kun astun tamperelaiseen väestönsuojaan. Täällä studiotaan pitää yksi Suomen kovimmista drum and bass -tuottajista, ja selkeästi myös käsistään kätevä remonttireiska. Pienessä eteisessä on hyllyt täynnä tavaraa, kulmassa jääkaappi ja seinässä hullunkurinen kampi, joka luultavasti suoltaa bassolinjoja tuonpuoleisesta.

Seuraan isäntää laulukopiksi muunnettua käytävää pitkin itse ytimeen, jossa koko komeus vasta avautuu minulle. Täysin akustoitu huone sohvineen päivineen henkii, että täällä viihtyisi pidempäänkin. Mutta otetaan hieman taaksepäin ja selvitetään miten tänne on alunperin päädytty.

Sceneä ja kanteleita

Ilpo Kärkkäinen a.k.a Resound putkahti perheeseen, jossa musiikki oli läsnä jokapäiväisessä elämässä. Isä rakensi perinnesoittimia, muun muassa kanteleita, ja äiti soitti viulua. Kuusivuotias Ilpo innostui myös musiikista, mutta vaihtoi soittimensa sittemmin sähkökitaraan. Hän perusti Kiurevedellä punk-bändin, joka sai paljon suosiota ja päätyi lämppäriksi Apulannankin keikalle.

Bänditouhujen ohessa Ilpo ryhtyi kokeilemaan musisointia myös tietokoneella. Scream trackerillä väsätyt biisit löysivät tiensä lopulta demoihin ja verkostot alkoivat kasvamaan demoscenen ja modeemiyhteyksien ansiosta. Modeemilinjoilla Krii nimellä tunnettu Ilpo shokeerasi porukoitaan puhelinlaskuilla, mutta sai samalla paljon aikaiseksi. Kannuilla jengi oli omistautunutta ja kaikki tekivät omaa juttuaan.

Ensimmäinen kerta

Samoihin aikoihin syttyi myös drum and bass -innostus. Ilpo mainitsee suuriksi inspiraation lähteiksi träkkerijunkkagroupin LOK:n,  ’98 julkaistun Dom & Rolandin Industryn sekä Platinum Breaksit (1&2).

– Ja tietenkin Leena Lehtisen vetämä Futura Radio Mafialla veti mut aina radion ääreen. Junkkaa alkoi syntyä sitä tahtia, että Ilpo pisti oman nettilabelin, Reboundin, pystyyn.

Kouluun Ilpo päätyi Virroille, jossa suuntauksena oli digitaalinen ääni ja kaupallinen musiikki. Opiskelu tarjosi perustiedot mm. musiikin tuottamisesta, sen jälkikäsittelystä ja akustoinnista.

Opiskelujen ohessa Ilpo pyöräytti ensimmäiset vinyylijulkaisunsa ja tapasi dj-oppi-isänsä Mikko Vileniuksen a.k.a Quadran. Levyjen soittaminen luonnistui nopeasti ja aikaisemmat julkaisut poikivat ensimmäisen keikan.

– Se oli yksi ikimuistoisimmista hetkistä, eikä välttämättä vain sen takia että se oli ensimmäinen keikka, vaan sen takia, että se oli Pietarissa. Kyllä kuumotti antaa haastatteluja täkäläisille toimittajille kameroiden edessä, Ilpo naurahtaa.

Äänestä töitä

Koulunsa jälkeen jo paremmin Resoundina tunnettu kaveri muutti Tampereelle. Samalla löytyi myös pesä omalle studiolle, jonka Ilpo rakensi yhteistyössä opiskelukaverinsa Vili Laitisen kanssa.  Suhde syventyi yhteistyökumppanuudeksi yhteisen firman, Aux Median, myötä. Pointtina on tarjota ääntä kaikkiin medioihin. Eikä liene yllätys, että erikoisalana on mainittu elektroninen musiikki. Referenssien perusteella kaverit venyvät kyllä moneen muuhunkin.

Ilpon tuorein aluevaltaus on miksaus- ja masterointipalvelu.

– Alunperin autoin vain kavereita miksausten kanssa. Päätin sitten tarjota samaa palvelua kaikille muillekin. Eniten kokemusta ja näkemystä on tietenkin drum and bassista, mutta muutkin genret menevät. Työn alla on ollut esimerkiksi punkkia ja dubstepia.

– Tyytyväisiä ollaan oltu, hän kuittaa.

Suhteet kunnossa

Studiolla Ilpo avaa Logiciin projektitiedoston ja tempaisee välilyöntiä läppäriltään. Monitoreista kajahtaa ilmoille vielä julkaisematonta biisiä, joka on tehty yhteistyössä Loxyn kanssa.

– Tavattiin aikoinaan Lontoossa Therapy Sessioneissa, joka pidettiin Herbalissa. Tultiin heti hyvin juttuun ja pidetään edelleen yhteyttä päivittäin. Vaihdellaan projektitiedostoja ja työstetään albumia, joka piti julkaista jo ajat sitten. Hommat meni vähän puihin jakelun suhteen, ja aikataulut venähti niinkin paljon, ettei oltu enää tyytyväisiä itse biiseihin. Nyt otetaan ihan rauhassa ja tehdään albumi niin hyvin kuin osataan.

Loxya on kuultu soittamassa myös Suomessa Pressure- bileissä, joita myös Ilpo on ollut järkkäämässä.

– Meitä on yhteensä viisi ihmistä, joilla kaikilla on hieman eri roolinsa. Mun vastuualueena on yleensä artistien bookkaaminen ulkomailta, sillä siinä voin käyttää hyödyksi suhteitani.

Pressureita on pidetty nyt kaksitoista ja seuraavan kerran ne järjestetään Tampereen YO-talolla toukokuun 7. päivä. Pääartistia ei vielä ole lyöty lukkoon, mutta Ilpoa kiinnostaisi saada viimeksi keikaltaan myöhästynyt SpectraSoul vihdoin Suomeen.

Omaa juttua

Ilpon omat keikat ovat menneet suurinpiirtein tasan kotimaan ja ulkomaiden välillä. Järjestelyt toimivat Suomessa hänen mielestään erittäin hyvin. Muualla pitää välillä olla tarkkana, ettei bileiden jälkeen tarvitsisi ihmetellä missä yönsä viettää. Kokemusta on.

– Bileissä tykkään soittaa vähän erilaista matskua kuin muut. Helpoiten se käy soittamalla paljon omia biisejä, Ilpo hymähtää.

Kotona Ilpolla soi Guns’n'Rosesia, Panteraa ja U2:sta, jonka keikallekin hän on menossa.

– En mä yritä tarkoituksella tehdä mitään muista poikkeavaa musiikkia. Kaikki tulee ihan luonnostaan.

Tuoretta Resoundia kuullaan juuri julkaistulla Renegade Hardwaren Aquarius EP:llä (Resound & Loxy – Psychology Moves) ja kohta julkaistavalla Translation Recordingsin 12”:lla (Resound – Chain of Red).

Resound – A Chain of Red (TRNSL006B) by translationrecordings

Lopuksi Ilpo heittää vielä pienen maistiaisen hieman erilaisesta tuotannosta MC Stapletonin kanssa. En ihmettelisi vaikka kaveri breikkaisi seuraavaksi Music Televisionilla…

Resoundin tämänhetkinen Top 3:

Anile & Gremlinz – Stand Alone

Sabre – Marvel

Digital – Weatherman

Video: Resound and Stapleton MC – Valentine @ YouTube

Resound verkossa

• Myspace
• YouTube

Lisää drum ‘n’ bassia Kehdossa

• Finnish Drum ‘n’ Bass & Dubstep Compilation
• Haastattelussa: Trisector
• Haastattelussa: Physics
• Haastattelussa: DSTROY

Lisää aiheeseen liittyvää:

1. Haastattelussa: Cloud 9
2. Kuvareportaasi: Superstition – Acid Save My Soul @ Bassment Helsinki 31.08.2011
3. Haastattelussa: Gohai & Input C